Mumman puutarhassa

Kaikenlaisia ihanuuksia mumman puutarhassa. Mun kesäkukista elossa enää 2/3 ja viikon reissun jälkeen varmaan ei mittää... :)

Uintihommia

Mahtava kesäpäivä! Tänään kävin uimassa kahteen kertaan, kahdessa eri järvessä. Ihanan samettista vettä ja lettutankkauksen jälkeen kalorinpolttoa (varmaan...) + aurinko, joka paistaa pilvettömältä taivaalta! Oi että mä tykkään! Näillä aurinkoenergioilla jaksaa sitte taas ens kesään! Jotenkaa ei kirjottamisestakaa tuu mitään, joten palaan sitte joskus! 

Kuolema sypressin varjossa

Lukaisin uudelleen Valan Arianna de Bellis -dekkarisarjan ensimmäisen osan. (Jostain syystä luen hyviä kirjoja uudelleen, vaikka viisaampaa olisi ehkä etsiä uusia mukavia kirjoja?) Yksityisetsivänä toimiva Arianna selvittää murhaa: Tolfan kylän sekoittanut Lily on tapettu. Ariannan elämästä kerrotaan pikku hiljaa lisää juttuja, ja kuvataan, miten Arianna selvittelee omia tunteitaan ja historiaansa. Kirjassa tulee hyvin esiin italialainen elämänmeno, mikä on dekkarin kiva ekstrabonus. :) Mukavaa ja sujuvaa kesälukemista!

First comes love

Kanavasurffailu eilen illalla tuotti tulosta: jämähdin kattomaan dokkaria "yksin" lapsen hankkineesta Ninasta. Dokumentti oli mun mielestä kivasti tehty. Onneksi lähipiiri suhtautu pääosin mukavasti, muutaman karseat kommentit nostivat kyllä niskavillan pystyyn. 

Dokumentti kertoo tarinan Jasperista, mutta samalla Nina käy läpi omaa suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Ystäväpiiriin tuki on korvaamatonta. Mielenkiintonen dokkari: tää ois hyvä keskustelunaihe kouluissa. Kestoa tosin on vajaa 2h. 

Rantsu-päivä

Käväistiin tänään iltapäivällä nauttimassa auringosta Rauhaniemen kansankylpylän kallioilla. Mun ehdoton suosikki. Järveltä puhaltaa viilentävä tuuli, joten auringossakaan ei oo tukala olotila. Tykkään myös paikan historiasta: uimareita on polskinut 1930-luvulta lähtien Rauhaniemessä. Kalliot on plussaa, samoin se, että paikalla on väkeä vauvasta vaariin. Jos haluaa joskus tsekata paikan, niin rautatieaseman edestä kakkosella Lapinniemeen, Koukkuniemessä pois kyydistä. Ja Tampereella siis ollaan :D

Oon pari kesää yrittäny välttää aurinkoa=palamista. Vaaleaihoisena, punapigmenttiin taipuvaisena rusketus on haave vain: lähinnä tulee pisamaa ja muuta epämääräistä kuviota. Pelottaa myös melanoomariski. Toisaalta d-vitamiinihan tekee hyvää... Oonki sitte päätyny kompromissiin: aurinkoon iltapäivällä, ei edes yritystä suorassa auringossa bikineillä ja aurinkorasvaakin ehkä vähän. Tällä oon (kop kop) päässy tähän asti kesää kärähtämättä. Ja sitä kai piti välttää. Aurinko vaan on parasta. <3

Rannalla oli tänään ihan sikana väkeä ja ei voinu välttyä kuulemasta naapurien juttuja. Joku parikymppinen tyttö puhu nonstoppina 3 tuntia, seurassa ollu jäbä sano muutaman lauseen väliin. Tiedän itteki olevani kova puhumaan, mutta tänä kesänä oon ennenki törmänny vastaavaan tilanteeseen. Mua ei rannalla lasten mekastus tai yleinen hälinä haittaa, mutta voisko tehdä rannat puheripulisille ja niille, jotka haluaa vaan elvyttää rauhassa. 10 vuotta saman tyypin kans on saanu aikaan sen, että omat puheet rannalla tiivistyy lauseisiin: "Otatko vettä?", "Kato tavaroita, mä käyn vessas" ja "Kato ku söpö vauva/koira."

Kesälomaa on vielä kaks viikkoa jäljellä. Kesä on tuntunu ihan tarpeeksi pitkältä, edes ajatus syksystä ja talvesta ei ihme kumma kauheesti ahdista. Loppuloma menee akselilla Tre-Vauhtiajot-E-Pohjanmaa-Tre-Tukholma-Tre. Kiva, ku on actionia parin rötköilyviikon jälkeen. 

Kolibri

Lukaisin uudestaan Hiekkapellon dekkarin Kolibri. Tykkäsin kirjasta vielä enemmän kuin ensimmäisellä lukukerralla. Teksti ja juoni kulkee sujuvasti ja päähenkilö on inhimillinen. Dekkari ei mässäile kauhutöillä vaan pohtii enemmän motiiveja ja esittelee joukon potentiaalisia syyllisiä. Rinnalla kulkee tarina nuoren maahanmuuttajatytön avunhuudosta. Huolellinen ja mielenkiintonen kokonaisuus. Toinen osa Suojattomat oli myös tosi hyvä. Kolmatta odotellessa!

Välähdyksiä peilissä

"Suomessa kulttuuri on aina ollut lapsipuolen asemassa verrattuna urheiluun. Anteeksi vertaus, mutta jos jostain täytyy leikata ja luopua, en välttämättä ensimmäisenä leikkaisi päätä irti."

"Luulen, että on sittenkin parasta tulla pelkojensa kanssa sinuiksi. Oppia ymmärtämään niitä. Ne ovat ihmisyytemme rakennusainetta, pimeää materiaa, joka sitoo meidät toisiimme. Ihmisen yöpuolta, johon tutustuttuamme saatamme ymmärtää toisiamme taas hieman paremmin."

"Olla maailmankaikkeuden ainut minä on pelottava ajatus ja kuitenkin totuus olemuksestamme. Edellisestä johtuen kaipaamme hyväksytyksi tulemista enemmän kuin mitään muuta. Koko ihmisyytemme on laskettu sen varaan, että joku rakastaisi meitä sellaisina kuin olemme. Kaiken olemisemme perusta on rakkaus. Kaikesta huolimatta. Lause, joka on helppo sanoa ja vielä helpompi kirjoittaa, mutta jonka toteuttamisessa olemme ikuisia ekaluokkalaisia."

Lapsenpiika

"- Janne-herra... No, se nyt on semmonen kun on. Se pitää Iitan muistaa, että kun Janne-herra on kotona ja komponeeraa, niin kyökissäkin pitää olla hyssynhyssyn, yhtään ei saa astioita kolistella."

Enni Mustosen uusimmassa kirjassa Sibeliusten elämää seurataan Ida-piian silmin. Mustosen teksti kulkee sujuvasti ja kirjaa on mukava lukea. Ajankuva on aito ja tuntuu kuin olisi aikamatkalla. Kirja ei anna Sibeliuksesta kovin imartelevaa kuvaa, ainakaan perheen kannalta. Hieman jäinkin miettimään, miten paljon kyseessä on fiktio ja miten paljon fakta. Mustosen ensimmäisissä kirjoissa on mun mielestä hyvin tunnetta ja syvyyttä. Välillä näistä uusimmista tulee hieman liukuhihnafiilis. Kelpo luettavaa toki silti.

Kolmasosa jäljellä

Heräsinpäs huomaamaan, että jäljellä on enää kolmasosa lomaa. Oikeestaan mulle sopii, oon ihan valmis sitte jo töihin. Onneksi on työ, josta tykkään ja johon on kiva palata. Ja hyvä päästä käyttämään päätä. Lomalla vaivun jotenki puolikoomaan, ku ei tartte ajatella juuri mitää. Nyt oon siinä tilassa, että mulla ei oo mitää käsitystä päivämäärästä, viikonpäivästä tai kellonajasta. Ja se on aika hyvin tällaselta kontrollifriikiltä!! Vrk-rytmiki on keikahtanu ihan päälaelleen, joten kiva elokuussa palata ruotuun!

Odottelen vielä loman viimeisiä reissuja, mutta ajatukset on osittain jo elokuus (mä sitte huonosti osaan elää hetkes...). Elokuu on nimittäin musta sekä kauneimpia että kivimpia kuukausia! Oon aina ollu niitä tyyppejä, jotka on onnessaan ostanu kynät ja terottimet ja uudet kalenterit jo heinäkuus ja sitte hiplannu niitä :P Nyt aattelin elokuussa vaihtaa salia. Nykyseen en oo yhtää syttyny, virhevalinta. Josko paluu vanhaan ois hyvä ratkasu. Kansalaisopiston ohjelmaaki selailin netissä, mutta jotenkaa ei napostele sitoa itteään mihinkää aikatauluihin, työssä riittää tarpeeksi sitä huvia. Kehittelin jo reissua ekan työviikon viikonloppuun pehmeäksi laskuksi. 

Nyt kuitenki auringonpalvontaa, kirjaa ja illalla jalkkisfinaali!

Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Kertakaikkisen ihana ja kepeä kesäkirja! Tän kesän ykkösiä! 

Jaakon matkassa

Oon muutaman kerran sattunu kattomaan tv:stä ohjelmaa, jossa Jaakko tapaa suomalaisia maailmalla. Musta ohjelmat on ollu kiinnostavia ja Jaakko jutustellut mukavasti ihmisten kanssa.

Jaakon matkassa kertoo Jaakon omista reissuista. Ensimmäisissä kappaleissa hämäsi se, että Jaakko kertoo enemmän tilanteista ja tapahtumista, kuin itse kohteista. Pikku hiljaa tyyliin tottuu. Kiva on myös "kommenttiraita", jossa Jaakko valottaa maan nykytilannetta ka johdattelee seuraavaan maahan ja kaupunkiin. Matkoja on tehty eri vuosikymmenillä, mikä antaa oman kivan leimansa kirjalle. Mukavaa kesälukemista. Taas tuli muutama matkakohde lisää loputtomaan matkalistaan... Lottovoittoa odotellessa... :P

Takana puhumisen taito

Nasevaa juttua ja suoria mielipiteitä. Kaikista jutuista en oo samaa mieltä, mutta ei haittaa. Vetäisin kirjan yhteen menoon laiturin nokassa. Välillä nauroin ääneen.

 "Jonain päivänä lentokentillä ei oo varmaan yhtään elävää ihmistä vaan pelkkiä piipittäviä robotteja, yksi vanhemmista ystävistäni suri. - Kun niitten avulla yrittää tehdä lähtöselvitystä, ne hokee vaan että työnnä kortti robotin perseeseen, piip, niin saat ehkä lentolipun ja matkalaukkutarran, piip, hyvää matkaa, piip!"

Kirjoittamisesta (100. bloggaus)

Alottelin helmikuussa blogin kokeilumielellä. Jotenki oon tykästyny tähän touhuun: tulee tehtyä jonkinlaista päiväkirjaa ja valokuvat saa käyttöä. Oon yllättyny, kuinka mukavaa kirjottaminen on. Koulussa aineet meni ihan jees, mutta mun ilmaisu on ollu musiikin ja tanssin puolella. Ehkä yliopistossa väännetyt (miljoonat) esseet ja sitten vuorostaan korjatut opiskelijoiden esseet riitti pitkäksi aikaa kirjalliseksi tuotannoksi.

Oon edelleen hätäinen luonne enkä jaksa kovin huolellista ja syvällistä tekstiä suoltaa. On kuitenki tehny ihan hyvää istuskella ja puhallella päällimmäiset höyryt blogiin.

Kirjottamisen lisäksi on kiva lukea muiden blogeja: erityisesti mua kiinnostaa tuttujen ja ulkosuomalaisten kirjotukset.

Välillä on myös metka katsoa, mistä blogissa käväistään (esin. Venäjä, Ukraina, Intia, Jordania, Usa, Turkki, Saksa, Japani, Viro) ja miten monta kävijää on päivässä. Monestihan väki varmaan löytää blogin jonkun hakusanan avulla ja käy kurkkaamassa.

Kaikkineen kivaa hommaa, tosin aika hurahtaa huomaamatta. Ehkä mun pitää syksyllä asettaa joku aikalukko ittelleni... :O

Mökkihöperyyttä

Ennen en yhtään ymmärtäny ihmisiä, jotka hehkutti mökkielämää: mennä nyt samaan paikkaan joka kesä, ja vähä muinakin vuodenaikoina. Iän karttuessa oon alkanu pikku hiljaa ymmärtää mökkeilyä.

Pääsin tänä kesänä käväisemään ystävän vuokramökillä: oli aikas ihanat 3 päivää! Jotenki saunan lämmittäminen puilla, peseytyminen järvivedellä ja nukkuminen ihanassa retro-vintage -mökissä rauhoitti. Tänään luin laiturilla yhden ohuen kirjan putkeen. Ja uiminen samettisessa vedessä saunan jälkeen! Oijoi, taidan harkita ens kesänä mökin vuokraamista! 

Turlu yemegi

Uunivuokaan seuraavia juttuja:

Jauhelihaa

Paprikaa

Tomaattia

Sipulia

Valkosipulia

Perunaa

Munakoisoa

Tomaattipyre, suola, aromisuola, mustapippuri, grillimauste, basilika, paprikajauhe, valkosipulijauhe mausteina.

Uunissa 250 astetta noin tunti.

Kiva päivä

Mikähän siinä on, että loman mukavimmat päivät tulee aina yllätyksenä. Tänään rakkaitten seuraa, maalaismaisemaa, hyvää ruokaa ja aurinkoa. <3

                                                     Mumma saa kukat kukkimaan!
                                                              Sisällä ja puutarhassa!                                                    

Fasulye corbasi (papukeitto)

Eli turkkilainen papukeitto. Musta jotenki pehmeän lämpimän makuinen: sopii erityisesti pakkas- ja sadepäiviin lohturuuaksi.

Perunaa

Tomaattia

Sipulia

Valkosipulia

Paprikaa

Oliiviöljyä

Valkoisia ja ruskeita papuja

Mausteita: grillimauste, valkosipulijauhe, chilijauhe, ketsuppi, sinappi, aromisuola

Tove Jansson: tee työtä ja rakasta

"Tove Jansson (1914-2001) on Suomen tunnetuimpia taiteilijoita, ja hänen kirjojaan on käännetty tällä hetkellä jo yli neljällekymmenelle kielelle. Jansson oli monilahjakkuus - kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, käsikirjoittaja, laulujen sanoittaja ja miltei mitä vain. 

Tuula Karjalaisen kirjoittama uutuuselämäkerta asettaa Tove Janssonin pitkän, värikkään ja tuotteliaan elämän osaksi 1900-luvun historiaa ja osoittaa, miten Janssonin elämä ja taide nivoutuivat tiiviisti toisiinsa ja miten esimerkiksi Muumilaakso ja sen asukkaat syntyivät toisen maailmansodan aikoihin, jolloin kirjailija itsensä oli paettava julmaa aikaa mielikuvitukseensa, jonnekin lempeämpään maailmaan.

Ihmisenä Tove Jansson vaikutti aikansa arvoihin ja asenteisiin, muutokseen - ei koskaan vallankumouksellisena lipunkantajana, vaan hiljaisena, mutta tinkimättömänä omien valintojensa mukaan eläjänä, esimerkkinä. Hänen syntymästään tulee vuonna 2014 kuluneeksi 100 vuotta, ja keväällä 2014 avautuu Ateneumissa Tuula Karjalaisen kuratoima Tove Janssonin juhlanäyttely."

Sain jonottamisen jälkeen kirjastosta Toven elämäkerran. Kirja valottaa Toven elämää ja ihmissuhteita sekä yhteiskunnalisen tilanteen vaikutusta taiteeseen. Karjalaisella on käytössään Toven kirjoittamia kirjeitä, joista paljastuu syvästi tunteva ja omia polkujaan kulkeva taiteilija. Tovesta piirtyy inhimillinen kuva: hän oli ihminen, joka tunsi suuresti. 

Toven tunnuslause "tee työtä ja rakasta" toteutui hänen elämänsä valinnoissa. Lause on lähellä Freudin määritelmää mielenterveydestä = kyky tehdä työtä ja rakastaa. Hyvin määritelty. Siinäpä elämän tarkoitus pähkinänkuoressa. 

Kirja tarjoaa myös mielenkiintoista tietoa muumihahmoista ja muumien historiasta. Suosittelen!!!