tiistai 30. syyskuuta 2014

Koululiikuntatraumaatikko iloitsee

Koululiikunnassa täyskäännös – vähemmän kilpailua, enemmän ryhmähenkeä" otsikoi HS 27.9.2014. Jutun mukaan halutaan saada "koululaiset rakastumaan liikuntaan, niin että myönteinen suhtautuminen omaan kehoon ja liikkumiseen kantaisi läpi elämän". Sanoisinpa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itse oon löytäny liikunnan ilon pakollisten liikuntatuntien ulkopuolelta, lajeista, joista koululiikunnassa ei juuri mainittukaan (tanssi, jooga, kehonhuolto, bodybalance, shindo...).

Harmittaa, että koululiikunta oli (lähes) jatkuvaa mittaamista ja kilpailuttamista. 12 vuotta samoja satasen aikoja samalla kentällä, blaah ja boring. Ihan oli tullu jo ala-asteella selväksi, että ei oo mun juttu. Lisäksi ryhmäjakoja, joissa tulin aina viimeisten joukossa valituksi. Tosin tiesin tasoni, joten en muista asiasta niin kovin harmistuneeni. Silloin kyllä harmitti, kun joku sijaisopettaja huusi pää punaisena, kun en oppinut hihalyöntiä. (Haloo, huutaminenhan tähän olikin ratkaisu.) Pallopelit on vissiin myös suosittuja. Eihän siinä mitään; oon tehny ainoan korini omaan päätyyn. Ihmettelinki, ku lähti niin helposti.


Toki liikuntatunneille liittyy myös metkoja muistoja. Kersana eksyttiin vahingossa vitosen lenkille ja luultiin, että ei koskaan löydetä kotiin. Suunnistaessa oon käyny sillosen parhaan kaverini kans ainoan kunnon riidan, joka koski sijaintia kartalla. :D Kerran on tullu hiihdettyä vaarin voitelemilla suksilla, joita ei voinu kunnolla nostaa urasta, ku lumi tarttu heti kiinni. Ja tanssitunneilla oli kiva, jos partneriksi sattu silloinen ihastus... 


Edellämainittujen kokemusten kirjosta en syytä opettajia, vaan opetussuunnitelmaa.  Hesarin mukaan "Pietilä valmistelee työryhmineen opetussuunnitelmauudistusta, joka muuttaa koululiikunnan täysveriseksi hyvinvointioppiaineeksi suomalaisissa ala- ja yläkouluissa 1. elokuuta 2016." Kuulostaapa juurikin hyvältä ratkasulta! Kilpailla voi edelleen koulun ulkopuolella, mutta olisi kyllä loistavaa, jos koulussa voitaisiin keskittyä liikunnan muihin osa-alueisiin! 


"Uusi opetussuunnitelma lähtee ajatuksesta, jonka mukaan jokainen oppilas on yksilönä tärkeä." Aikas loistavaa! (Toki myöskin arjessa isoissa opetusryhmissä haastavaa!) "Liikuntatunneilla koettu pätevyys lisää intoa liikuntaan myös vapaa-ajalla. Siksi liikuntaa ei pidä Kalajan mukaan opettaa liikunnallisesti lahjakkaimpien lasten ehdoilla – eikä urheilulajienkaan ehdoilla." Tässä varmaan vielä tekemistä ainakin omien (toki jo vanhojen) koulumuistojen kohdalla. 


Kaikkineen, koululiikunta on pakottanu epämukavuusalueille ja opettanu sitkeyttä - hyvä niin. Kuitenkin tulevaisuudessa kuulostaa paremmalta se, että liikuttaisiin (sananmukaisesti) enemmän mukavuusalueella. 

Herkullinen elämä


Leffassa pyörii Herkullinen elämä. Oon jostain syystä kiinnostunu ruokajutuista ja ajattelin käydä tsekkaamassa kyseisen elokuva. Varasin Herkullisen elämän myös kirjana. 


Kirja alkaa verkkaisesti ja kestää hetken päästä mukaan. Madame Malloryn ilmestyessä kuvioihin kirja tempaa mukaansa. Resepteistä ja tuoksuista lukiessa tuli käytyä monta kertaa jääkaapilla... Mukava ja mielenkiintonen kirja intialaisesta ruokakulttuurista. Kiehtova on myös kuvaus Hasanin elämänkaaresta - pienestä pojasta huippukokiksi. Välillä homma meni tosin melkoseksi ruokahifistelyksi, ja joku asiaan paremmin perehtynyt olisi voinut ymmärtää kirjaa paremmin.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Matkalla

"Rautatieasemat ovat kaikkialla romanttisia, sillä ne ovat lähtemisen ja palaamisen paikkoja. Lisäksi kaikki tapahtuu ihmisten keskellä ilman, että itse tajuaa kuinka yhtä aikaa on niin näkyvä ja näkymätön. Siinä on jotain samaa kuin rakkauden olemuksessa. Asemat ovat niin isoja tunnekeskittymiä, että on hämmästyttävää, etteivät ne räjähdä ilmaan kaikista tunteista." Samuli Putro

Mulla on ollu vissiin kuukauden tauko junailussa. Tuntupa taas niin kotosalta olla rautatieasemalla ja kuunnella kuulutuksia. Jostain syystä rautatieasemilla on mun mielestä hyvä fiilis. Tykkään seurailla ihmisiä ja miettiä, mistä ja mihin kukakin on matkalla, mitkä on lähtijän ja jääjän suhteet ja sen sellaista.

Jyväskylässä asuessa oikaisin usein aseman poikki kotiin. Monta kertaa teki mieli hypätä junaan, ku kuulutukset oli niin houkuttelevia.

Jotenki teemaan sopivasti tuli just Vain elämää -jaksossa Elastisen Odotanko turhaan sua sittenkin, ku saavuin kakkoskotiin. Matkafiiliksiä siinäkin. (Lisäilen lyricsit tänne, kun ne nettiin ilmaantuvat.) Hyvä Ela, hyvä junat ja hyvä matkalla olo ja liike.













keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Evita

Muistelin nähneeni Evitan lukioaikoina. Wikipedia vahvisti mielikuvani, elokuva on ilmestynyt vuonna 1996. Elokuvasta parhaiten jäi mieleen dramaattisuus, musiikki ja Antonio Banderas...

Nyt musikaali-versio on Tampereen työväenteatterissa ja varattiin liput jo hyvissä ajoin. Teatterin kotisivuilla musikaali on esitelty seuraavasti. "Koko maailman tuntema Evita rakensi itse oman legendansa. Hän nousi köyhyydestä Argentiinan tärkeimmäksi naiseksi, rakastajattaresta presidentin puolisoksi ja näyttelijästä vallan näyttämöiden mestariksi. Rakastettu sydänten kuningatar Evita huolehti heikommistaan ja kohensi köyhien ja työläisten asemaa. Mutta hän oli myös loputtoman ahne ja loputtoman kunnianhimoinen. Evitasta on kasvanut itseään suurempi hahmo, josta kerrotut tarinat ovat saaneet myyttiset mittasuhteet. Millainen oikein oli tämä samettikäsi presidentti Juan Perónin teräksisessä hansikkaassa? Evitan ristiriitainen ja varhaisen poismenon vuoksi myös traaginen hahmo on kiehtonut ihmisiä aina."

Päivänäytöksessä mukaanpääseminen kesti vähän aikaa, mutta huomaamattani olin siirtynyt Buenos Airesin kaduille ja palatseihin.Tykkäsin erityisesti Magaldin esittäjän lauluista. Vaikeat sävelkulut sujuivat tosin kaikilta laulajilta hyvin. Evitan esittäjä oli taitava näyttelijä ja ääni kesti hyvin esityksen. Joissain ylä-äänissä oli hieman hankaluuksia.

Musikaali on taitavasti kirjoitettu. Eniten kosketti ja jäi mietityttämään sairaus, joka lopulta oli vahvempi kuin Evitan kunnianhimo ja voimat. Tykkäsin paljon myös lavastuksesta, joka oli vaihtelevaa ja tuki esitystä.

Kaikkineen hyvää työtä. Hieman hämmästelin yleisön suht vaisuja suosionosoituksia. Suosittelen ja hieman kadehdin niitä, jotka saavat tehdä musiikkia työkseen.





2h+k -ravintolassa teatterin jälkilöylyt:









maanantai 22. syyskuuta 2014

Tasaista arkea

Hieman on ollu hiljaista täälä blogirintamalla. Oon käyny töis, salilla ja nähny kavereita ja perhettä. Viikonloppuna pidettiin naistenpäivää: shoppailua, syömistä ja seuraa. Bonuksena juomista ja baarielämää, eilinen meni vähän hiljaisissa merkeissä. Vanhuus ei tuu yksin...

Kaikkineen on ollu yllättävän mukava syyskuu. Jotenki tasaisen soppelia elämää. Yks hyvä juttu on ollu liikunnan palaaminen arkeen: toimii! Nyt testataan 2 kk:n rutiinin vahvuutta, oon nimittäin flunssassa. Flunssatauko taas on joskus venyny... Liikunnan tuoma hyvä olo on kuitenki niin totta.

Toivottavasti hyvä vire jatkuu ilmojen kylmenemisestä huolimatta. Ajattelin tänään ostaa jonku "välitakin", jotenki tulin sitte ostaneeksi talvitakin. Oon ku vaihtarit: lokakuusta huhtikuuhun toppatakki päällä. Oon todennu, että mieluummin hikoilen, ku palelen. Näillä mennään! 

Arjen herkkuhetkiä:

     



perjantai 19. syyskuuta 2014

Oma koti kullan kallis

Oon tällä viikolla pistäny varaukseen uuden kodin. Oon hiljakseen kattellu kämppiä netissä ja käyny kattoos muutamia, mutta mikää ei oo sykähdyttäny. Nyt oli tullu myyntiin kivalta alueelta keväällä valmistuva kaksio. Oon itse asias jo vuosi sitte miettiny juuri tuota katua, mutta vasta nyt aika tuntu kypsältä. Kävin kattomassa raksaa ja parin päivän mietinnän jälkeen päätin, että sinne haluan. Jos kaikki menee hyvin, niin pääsen uudelle kotikadulle keväällä huhtikuussa. Tuntuu jotenki tosi kivalta muuttaa uuteen kotiin juuri kevään korvalla.  Nyt voin hieman vaikuttaa materiaaleihin ja muutenki mietiskellä sisustusta.

Ensimmäisen kämppäni ostin ex tempore parin tunnin harkinta-ajalla ja muistan melkoisen paniikin siitä, mitä tuli tehtyä. Nyt on rauhallisempi ja mukavan odottava fiilis.


Ostin tämän uuteen kotiin. Musta kiva idea!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pulla

Oon pikku hiljaa siirrelly reseptejä tänne blogiin talteen. Tänään oli nimittäin taas se normaali tilanne, että muovitasku resepteineen oli hukassa, ku olis pitäny ruveta leipomaan. Onneks äiti sattu olla puhelimen pääs :) Varmempaa ehkä ois kuitenki tämmönen 24/7 digiarkisto (jos sattuu netti toimia...).

Tässä siis peruspullan ohje:

 6 dl maitoa
2 pss kuivahiivaa
2 munaa
2,5 dl sokeria
1 tl suolaa
200 g voita
runsas rkl kardemummaa
sopivasti jauhoja

 
     Tää alusta oli nimeltään Iloleipurin leivonta-alusta ja mietin, että niinköhän nimi on enne. Mut toimi          
     tosi hyvin: oli helppo pyöritellä pullat! 



  Kuvassa ikuistettuna yks niistä harvoista pullista, joka ei irvistelly. Kuulemma olin tunkenu pullat uuniin 
  liian vähällä kohotuksella. Minäkö hätäinen?!? 



lauantai 13. syyskuuta 2014

Ensimmäinen kesä New Yorkissa

Satuin bongaamaan Liviltä Sinkkuelämän vipat jaksot. En muistanukkaa, miten hauska ja toisaalta ajatuksia herättävä sarja! Jotenki nyt kolahtaa eri asiat, ku ekaa kertaa sarjaa seuratessa yli 10 vuotta sitten... (Toki sarjaa on tullu katottua monet kerrat myös dvd:ltä.)


Ensimmäinen kesä New Yorkissa -kirjassa Carrie saapuu kirjoituskurssille New Yorkiin ja rakastuu oitis kaupunkiin. Kirja valottaa myös, miten Carrie tutustuu Samanthaan, Mirandaan ja Charlotteen. Vähän kuin ois siirtyny takasi nuortenkirjoihin, mutta haittaakse. Kiva saada taustoitusta tv- sarjaan! 

perjantai 12. syyskuuta 2014

Nopea omena-piimäpiirakka

Kodin kuvalehdestä löytyi näpsäkän oloinen resepti ja testailin sitä perjantain ratoksi.


Ainakin taikina maistui tooosi hyvälle.


    Uuniin...

   ... ja uunista ulos!


Lepoperjantai

Lomautukset on lähtökohtasesti tosi perseestä ja saavat koulun elämän sekasi. Aattelin kuitenki, että jos kerran oon pakkolomalla, niin pitää ottaa akkujen lataamisen kannalta. Oon painanu 10 vuotta töitä putkeen ja yleensä oon arkisin kiinni.

Tänään nukuin myöhään, tassuttelin pari tuntia ennen aamupalaa kotosalla ja lähdin sitten salille. Salilla tein ohjelman rauhassa ja painelin reenin jälkeen infrapunasaunaan ja suihkuun. 

Oon ennenki kirjotellu mun Cittari-hulluudesta. Nyt sitte tein kaikes rauhas löytöjä Mammutti-markkinoilta. Seuraavaksi aattelin ottaa päikkärit ja illalla leipoa omenapiirakkaa. Täs välis aattelin lueskella naistenlehtiä ja uutta romskua.

Ihan hitokseen mukava päivä. Veikkaan, että jos jokaisella työssäkäyvällä ois tällänen mahdollisuus edes kerran 2kk, niin stressi vähenis. (Ja siis en tarkota lomautusten muodossa!)


Tää kuva ei oo tältä päivältä, mutta harmoninen tunnelma on. :)





Kielioppia

Tykkään kielten opiskelusta ja se on aina ollu mulle suht helppoa. Sanat jää mieleen ja jotenki koen uuden oppimisen motivoivana. Oon lukenu koulus enkun, ruotsin ja saksan. Kansalaisopistos ja yliopistos oon lukenu espanjan ja italian alkeita. Nyt oon vihdoinki päässy turkin kurssille, jes!

Meillä on kiva ope ja mukava ryhmä. Ihmiset on tosi kiinnostuneita kielestä. Tykkään kansalaisopistossa siitä, että väki on tosi heterogeenista: melkein teineistä yli 70-vee mummoihin! Yleensä kielissä kuullun ymmärtäminen on ollu mulle aina vaikeinta. Turkkia oon kuullu kymmenisen vuotta, ja jotenki yhtäkkiä pystyn jotain sanojen taivutuksia ja ääntämisiä arvailemaan. Hauska huomata, että kieli tarttuu edelleen suht nopeasti, ehkä tää altistus helpottaa näin "vanhemmiten" kielenoppimista.

Torstai-iltojen puolitoista tuntia menee tosi rattoisasti ja muut murheet unohtuu! Çin çin kielille ja kulttuureille! 


tiistai 9. syyskuuta 2014

Elämä on

"Elämän tarkkuus on syksyn lehtien lento, kieppuvat lentoradat kirkkaassa ilmassa ja yöllisen myrskyn pimeydessä. Elämän tarkkuus on keltainen lehti veden pinnalla. Suhiseva tuuli korkeuksissa ja taivaalta satavat värit syksyn viileydessä. Tiet ja polut pehmeät kävellä, matkalla sydämen sisäisen alueen halki."
                                                                   -Hannu-Pekka Björkman

"

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kaurainen spelttileipä

Selailin netin reseptisivuja ja vastaan tuli herkullisennäköisiä leipäsiä. Kyseessä oli kaura-spelttileipä, jota ajattelin kokeilla. Spelttijauhot on mulle uus kokemus, joten ensin piti käväistä kaupassa. Samalla hommasin myös leipävuokia... 

Alkuperäinen ohje löytyy aistitasolla -blogista nimellä kaura-spelttileipä. Muokkailin ohjetta hieman. Maku oli tosi hyvä, mutta en saanut leipäsiä kohoamaan kovin hyvin. Ehkä arvoin väärän määrän kuivahiivaa? (Alkuperäisessä ohjeessa oli normihiivaa.) Kuvia seuraa, kun saan kuohkeampaa versiota kehiin. :D








Kirpparihommia

Mun kuntosali järjestää sunnuntaina vilttikirppiksen, jee! Olin just ajatellu, että mulla ois vähän myytävää, mutta ei ihan tarpeeksi, että vuokraisin pöydän. Lomautuspäivät osuu just tän viikon loppuun, joten ehdin etsiskellä ja kasailla kirpparikamoja yhden viltillisen verran!

Eilen Tampereella keskustori oli täpötäynnä takakonttikirppisläisiä, myyjiä ja ostajia. Musta kirpputoreissa hyvää on ekologisuus ja edullisuus. Itte tulee ostettua lähinnä naistenlehtiä ja pokkareita. 

Hyvä kirpputori on siisti. Sotkuiset ja epämääräiset kirpputorit ei oo mun juttu. Nimesin kerran yhden kyseistä laatua edustavan (miehen suosikki-)kirpputorin ahdistus-kirppariksi. Onneksi kirpputoria ei enää oo, ehkä se ahdisti muitakin. :D

Kirpputorille meneviä tavaroita lajitellessa iskee kyllä usein morkkis: monia tavoitefarkkuja ja heräteostoksia... Onneksi en hirveesti laita rahaa tavaraan: käytettyjä juna-, lento- tai laivalippuja ei tartte myydä kirpparilla kuten ei elokuva- tai konserttilippujakaa! 

Mutta anyway tilaa kaappeihin, jes! (Ja enhän osta uutta tilalle, enhän...) Haluaisin työpaikallakin järjestää hyväntekeväisyyskirpputorin, josko ennen joulua ois hyvä ajankohta. Muutenki vireillä on yks Hyvä kiertämään -projekti. Tuntuu jo eutkäteen hienolta! 


Näistä helmistä aattelin hankkiutua eroon...


lauantai 6. syyskuuta 2014

Romantiikkaa?

Tykkään yleensä selkeästä ja yksinkertasesta, niin vaatteissa ku sisustuksessaki. Käytän yleensä yksvärisiä vaatteita, tosin jostain syystä nyt on menossa raitapaitojen kausi. On myös jännä huomata, miten suosikkivärit kiertävät. Mulla kierros meni jotenki näin: mustaa ja vihreetä (en enää pysty kumpaankaa, mustat paidat ahdistaa melkein fyysisesti), kirkkaanpunaista ja beessiä (miten ihmeessä toi väri kirjotetaan?!?), pari vuotta ruskeaa... Sitte löysin sinisen, erityisesti tummansiniseen oon jumittanu. Yks kesä oli ihan turkoosi, ja sen kesän aikana sain yliannostuksen ko väristä. Nyt on menossa vaaleanharmaa!! 

Tää pitkä alustus on ihmetystä siitä, että oon ruvennu sisustusjutuissa tykkäämään romanttisesta hörhellyksestä. Ostan pastellinsävyisiä lautasliinoja ja haaveilen herkän vaaleansinisistä lakanoista. (Mulla on yhdet 15 vuotta vanhat yli-ihanat vaalensinivalkoruudulliset lakanat, jotka on kohta ihan hiuki. Yhtä kauniita ei oo tullu vastaan. Siis oon toki muita lakanoita ostanu :P) Aika pienissä asioissa siis on vallalla tää romanttinen vallankumous. Tässä uutta väritystä:


Toi valkonen ruukku on kiva, mutta sopis ehkä jolleki siniselle tai vaaleanpunaselle pikkukukkaiselle?

       Romantiikkaa...



Paula laulaa

Kävipä sitten alottelijatason moka... Ajattelin lähtiessä, että nyt varmaan jotain unohtuu. Dodii: tänään on luvassa Paulan keikka yökerhossa ja mulla mukana tennarit ja Marimekon arkinen laukku. Olis kai niilläki homma onnistunu, mutta mutta... Hätä ei ollut tämän näkönen: onnistuin jotenki vakuuttamaan ittelleni, että tarttin uudet nilkkurit ja laukun iltamenoihin. Molemmat löyty Ideaparkista. Nyt siis hyvällä mielellä ja uusin asustein odottelemaan Paulan keikkaa.  



Tykkään Paulan persoonasta ja tavasta tulkita laulujen sanoja. Karismaa on vaikka muille jakaa! Kiva päästä vähän nollailemaan viikkoa! Toivottavasti Paula laulais "Luotan sydämen ääneen". Joskus etoo voimakkaasti tän yhteiskunnan suoritus- ja kilpailukeskeisyys ja kylmyys. Tänään kaipaan toisenlaista sanomaa:

"Sinut luoja mun tielleni toi
Sitä päättää ei ihminen voi
Milloin rakkaus alkaa ja mihin se vie

Mutta ihmistä lämpöisempää
Joka varmasti välittää
Tahdon seurata vaaraan ja vapauteen
Luotan sydämen ääneen!"

perjantai 5. syyskuuta 2014

Munkki päivässä pitää nutturan löysällä

Parempiaki viikkoja on ollu. Onneks perjantaina töiden jälkeen lähdettiin kaupungille syömään ja Pyynikille kaffille = teelle ja grandille sekä tietty munkille. Lämmintä oli edelleen yli 20 astetta ja Pyynikin metsä tuoksu ihanalle. Vielä ei ollu ruskaa, mutta muita syksyn merkkejä löyty. Nutturaki löysty yllättävän paljo. :) 




















torstai 4. syyskuuta 2014

Omaa elämää

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.

He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. 
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voi pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.

                                         Kahil Gibran

Eräässä blogissa osui eilen silmiini tämä runo. Mulla ei omia lapsia ole, mutta musta tässä on tosi hienosti mietitty kasvatusta ja elämää noin ylipäänsä. Kunpa lapset ja nuoret saisivat kotoa ja läheisiltään siivet ja juuret. Ja vapauden olla omia, aitoja itsejään. Toivoisin, että nuoret saisivat tehdä omia valintoja ja elää omannäköistä elämää. On surullista, jos elämä menee muiden miellyttämiseen ja muiden toiveiden toteuttamiseen. Taivu riemulla, aikuinen.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Dear diary...

Olin tänään ihan mielenkiintoisella bloggaamista käsittelevällä luennolla. Etukäteen olin ajatellut, että saan luennolta jotain vihjeitä, joilla teen nuhruisesta blogistani sädehtivän. Luennon edetessä mua alkoi kuitenkin mietityttää se, miten täysin markkinoinnin ja vaikuttamisen maailmassa (ammatti)bloggaajat elävät. Pitää olla siellä, täällä ja tuolla somessa: mielellään tiettynä vuorokaudenaikana ja viikonpäivänä. Kuvat voi muokata siellä ja täällä jne. Tutkimuksen mukaan ainakin huippublogien sidonnaisuudet firmoihin ovat melkoiset.

Mua alkasi hengästyttää ja jotenki ahdistaa. Totesin, että mun viiden minuutin roiskaisut ja käsittelemättömät kuvat on oikein hyvä ja toimiva juttu mulle. Toivotan onnea ammattibloggaajille, kovaa hommaa työmäärällisesti ja ilmeisesti muutenkin. Mietin myös, että oman ja perheen yksityisyyden menettäminen lienee melkoinen hinta maksettavaksi.

Tämä blogi saa siis jatkua omana päiväkirja-/terapiablogina. Yllättävän helpottavaa. :) Ja hienoa, että jotkut jaksavat vääntää niitä ammattimaisia blogeja. Kukin hinkunsa mukaan.