sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Avaudun

Äitienpäivä kohta illassa. Ensinnäkin onnea kaikille äideille! Ootte kiitoksenne ansainneet! :)

Sitten avautumisosioon... Mua on viimeset pari vuotta jostain syystä rieponu äitienpäivä. Itse oon lapseton, mutta en koe, että asia olisi mitenkään kipeä. Elämä vaan on toistaseksi mennyt niin ja en oikein tiedä, mikä on kantani aiheeseen. 

Ärsyynnyksen aiheeni on yhteiskunnallinen. Jotenkin kaikella äitiyden glorifioinnilla ja ylistämisellä tullaan aiheuttaneeksi tilanne, jossa ainakin itte koen alemmuutta. Tunne, jota en kyllä helposti edes koe. Tuntuu, että en oo kunnon nainen, koska en oo äiti. Tai edes yrittäny äitiytyä. Missä on sisarten, kummitätien, tätien, tytärten ja ammattikasvattajien päivä? Koen 364 päivää vuodessa olevani ihan kelpo kansalainen. Vaan enpä äitienpäivänä. 

Voin vaan kuvitella, miltä päivä tuntuu niistä pariskunnista tai yksilöistä, jotka kipeästi haluaisivat lasta, mutta eivät saa... Isänpäivään ei musta liity samanlaista voimakasta tunnelatausta. Isistä tehdään kaikella hellyydellä pilaa korteissa ja ehkä isät myös itse suhtautuvat päivään leppoisammin. Toisaalta lapsettomien lauantai vois musta olla myös ennen isänpäivää. Ehkä lapsettomuuden tuska liitetään liikaakin vain naisiin. 

Lapset on ihana asia ja nautin tätiydestä täysin sydämin. Toivon vaan, että äitienpäivä vapautettais järjettömästä siirappisuudestaan (ja ylistämällä alistamisesta). Tai ainaki annettais mahdollisuus moninaisempaan mediakuvaan. Erityistsempit niille äideille, jotka ovat itse kahvinsa keittäneet tai elävät vailla tukiverkostoa.

Mua ärsyttää myös ilmaus "tyhjä syli". Mun syli ei oo mitenkää tyhjä, vaikka en äiti ookkaan. Mutta tää on toki vain mun ajatus. Ymmärrän ajatuksen tahattomasti lapsettoman näkökulmasta. Tän kirjotuksen pointti on se,  että jokaisella meistä pitäisi olla sama arvo, ollaan sitten äitejä tai tahattomasti tai tahallisesti lapsettomia. Ja tää pitäis muistaa vuoden jokaisena päivänä. Ja jokaisen elämäntilannetta pitäis kunnioittaa. Ugh.

Tässä kuitenki kliseiset kukat:












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti